Tekee kropalle varmasti hyvää vaihdella treenitapoja ja olenkin vähän ajatellut, että voisin pyhittää yhden lihaskuntopäivän viikossa kropan omalla painolla tehtäville harjoituksille, jotta kroppa saisi vähän monipuolisempaa harjoitetta. Haluaisin oppia esimerkiksi käsilläseisonnan! Kaveri tekee punnerruksia käsilläseisonnassa, joten onpahan ainakin esimerkki, josta voi saada motivaatiota.
Eilen aloittelin myös hitaasti, mutta varmasti cardion. Niin tylsältä kuin se kuulostaakin pyöräillä kuntopyörällä tunti matalilla sykkeillä, niin kyllä siitä ihan oikeasti hyötyykin. Aluksi syke yritti nousta ja hidastin vauhtia entisestään. Vähitellen kuitenkin löysin hyvän tahdin ja sain poljettua tasaisella, matalalla sykkeellä tunnin ajan. Ilmat ovat vähän huonot pyöräilyä ajatellen, niin täytyy nyt vain alistua kohtalooni ja pari kertaa viikossa tylsistyä kuntopyörän satulassa..
Voi, kun pääsisi taas maastopyöräilemään.. Kuva heinäkuulta 2014. |
Tänään pääsin taas lempparipuuhani pariin. Vuorossa oli yläkroppapäivä. Minun suunnitelmassani on siis kaksi eri päivää, toisena keskityn enemmän yläkroppaan ja toisena enemmän alakroppaan.
Sain tänään koko suunnitelman tehtyä ihan okei. Vain pystypunnerrukset olivat aivan toivottomat. Sain ekalla sarjalla normaalit 15 tehtyä, tokalla meni enää vain hammasta purren 10 ja vikalla juuri ja juuri seitsemän. Painona oli ihan vain 16kg tanko. Aika erikoista, ettei vikalla sarjalla mennyt enää ainuttakaan toistoa enempää, yritin vielä hetken tauon jälkeen aloittaa uudestaan, mutta ei tanko vaan enää noussut kuin ehkä sentin yli pään, joten annoin sitten olla.
Muuten olo treenatessa oli oikein hyvä! Nyt kroppa alkaa tuntumaan taas vähän enemmän omalta, kun kyllä voimat nyt palautuvatkin, kun kroppa on saanut levätä. En olekaan ihan niin toivottomassa kunnossa, kuin viime viikolla ajattelin.
Kroppa on myös vihdoin tottunut normaaliin ruokavaliooni. Päätä ei enää särje, eikä nälkä enää murise vatsassa. Yllätyin kyllä, kuinka kauan kroppa nyt tarvitsi totutteluaikaa, mutta viime kuukauden ajan tuli kyllä syötyä sen verran paljon, että ehkä se täytyy antaa kropalleni anteeksi. Peilikuvakin alkaa taas miellyttämään enemmän, kun nesteet ovat lähteneet liikkeelle, eikä olo ole enää niin turpea.
Tämä viikko olisi vielä tarkoitus ottaa aika rauhallisesti. Eiköhän tässä vähitellen aleta olemaan jo voiton puolella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti