Näköjään se hyvä itsekuri tosiaan toimii myöskin näin päin, että saa hillittyä itsensä! Aika uusi puoli itsessäni, mutta hyvä, että se nyt kuitenkin kuoriutui esille!
Kävelin viiden kilometrin ihan hyvätahtisen lenkin Tonavan rantaa myöten ja tein pienen tauon ennen kuin käännyin takaisin. Oli kyllä ihan mieletön ilma ja maailma alkoi heti näyttää paremmalta, kun sai vähän imettyä energiaa auringosta ja ympärillä olleesta upeasta luonnosta. Näin myös ensimmäistä kertaa elämässäni kuningaskalastajan! Innostuin jotenkin todella lapsenmielisesti linnusta, jota olin jo lapsena ihaillut Avara luonto-ohjelmissa. Heh, soitin heti äidilleni ja kerroin asiasta, kuin jostakin isostakin elämänmullistuksesta.. Mutta tulipahan taas tajuttua, että maailmassa on paljon asioita, joista voi nauttia. Ei aina tarvitse kehittyä, olla hyvä tai tehdä oikeastaan yhtään mitään. Välillä voi vain istahtaa hetkeksi joen äärelle kannon päälle ja tankata aurinkoa ja katsella ohikäveleviä lenkkeilijöitä ja iloisia koiria.
Kroppa sattuu tänään, lihakset ovat tosiaan sen tuntuiset, että ne todella tarvitsivat palauttelevaa, rauhallista liikuntaa. Lenkin jälkeen nukuin melkoiset päiväunet, joten eiköhän sekin ollut sen merkki, että eilisen jälkeen kroppa tarvitsi lepoa. Varsinkin nyt illalla olisi vielä tehnyt mieli lähteä käymään salilla, mutta eipä siinä olisi ollut mitään järkeä, joten tässä sitä ollaan sohvalla ja hyvä niin.
Huomenna menen varmasti salille ja yritän taas motivoida itseni ottamaan rauhallisesti. On kyllä kivaa, kun voi ylipäätänsä suunnitella liikuntoja! Iso osa elämääni on taas palaamassa takaisin ja se tuntuu todella kivalta. Kunhan vain onnistuisin pitämään tämän fiiliksen yllä, enkä rupeaisi liian ahneeksi ja kärsimättömäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti