uuden tavan; aamulenkkeilyn.
aamulenkkimaisemia :) |
Palasin maaliskuun alussa takaisin kouluun, joten aikaa on uponnut yliopistolle enemmän, kuin pariin viime vuoteen varmaankin yhteensä.. Päätin saada maisterinpaperit jossakin vaiheessa hankittua, joten loppuspurtti oli nyt välttämätön.
Olen nyt joutunut pitämään enemmän välipäiviä ja rauhallisempia päiviä, jotta olen jaksanut töissä, koulussa ja treenissä. Kuten aika loogisesti voikin päätellä, olen ruvennut saamaan treenistä paljon enemmän irti, kun kroppa on saanut myös levätä ja palautua. Viimeisen kuukauden ajan olen voinut oikeastaan koko ajan nostaa painomääriä ja huomaan jaksavani aina vain enemmän. Siinä sen taas huomaa, että ei se määrä, vaan laatu. Jatkan edelleen samaa treeniohjelmaa, hiukan välillä muutellen sitä mieleni mukaan. TRX-treeneissä ja crossfitissä on tullut myös käytyä, mutta kuten ennenkin, on punttiksella touhuaminen edelleen se ykkösjuttu. Cardion määrää olen nostanut ja olen vihdoin saanut polveni siihen kuntoon, että ne kestävät jo yli
kymmenenkilometrin lenkit.
Olen unelmoinut juoksemisesta teini-iästä saakka, mutta polvikivut ovat estäneet pidemmät lenkit vuosien ajaksi. Nyt vuoden kunnon treenaamisen jälkeen olen vihdoin siinä pisteessä, että voin sanoa polvivaivojen olevan historiaa, toivottavasti myös tulevaisuudessa. Usein saa kuulla, kuinka esim kyykyt ovat niin huonot polville, mutta juuri niiden ansiosta olen saanut jalkalihakseni siihen kuntoon, että ne tosiaan tukevat niveliä
oikealla tavalla. Tietysti oikealla tekniikalla on suuri merkitys, mutta siksi en olekaan opetellut kyykkyjä itsekseni, vaan tekniikkaani on hiottu treenerin kanssa.
Aamuisin teen kevyitä, rauhallisia lenkkejä, yleensä noin 7-8km tunnin aikana. Aamulenkit piristävät ja on ihanaa mennä kirpeässä kevätaamussa juoksemaan, kun saa olla lenkkipoluilla ihan yksikseen. Päivällä
olenkin tehnyt pidempiä 11-13km lenkkejä, joissa olen pitänyt tahdinkin jo vähän nopeampana.
Vaikka minut onkin nyt viimeaikoina nähnyt usein juoksemassa Tonavan rantoja pitkin, kyllä se veri vetää silti enemmän kohti punttisalia. Massankasvatusaika alkaa olla lopuillaan ja tarkoitus olisi ruveta nyt vähitellen saamaan kiloja karisemaan. En halua käyttää sanaa laihduttaminen, mutta jotenkin tällä hetkellä minulla on niin iso fiilis, että edes tarkoitus olisi saada 3-4 kiloa pois. Enemmästä en edes haaveile, eikä sillä painolla minulle ole edes oikeasti merkitystä. Tiedän painavani paljon, mutta peilihän sen syyn kertoo. Lihakseni
kasvavat kyllä melkoisella tahdilla ja siitä olenkin aika ylpeä. Rasvaa jos saisin samalla tahdilla palamaan, niin olisin tyytyväinen, mutta se onkin sitten kohdallani melkoisen hankalaa.
Syy siihen on niinkin yksinkertainen, kuin se, että tykkään liikaa ruuasta. Tai enemmänkin se, että vihaan migreeniä, joka minulle tulee heti, jos olen nälkäinen. Siksi olenkin nyt suunnittelemassa vähän uusittua ruokasuunnitelmaa, jonka avulla saisin pidettyä migreenit kurissa, mutta jonka avulla saisi myös hiukan sitä
rasvaa palamaan. Liikuntamäärien nostaminen ei ole oikein vaihtoehto, joten täytyisi tosiaan uusia ruokavaliota jollakin tavalla. Ensi viikolla tulen pitämään täysin vapaan viikon ruuallisesti. Lähden reissuun, jossa tulee kyllä varmasti liikuttua tarpeeksi, mutta olen suunnitellut nauttivani ruuasta reissussa enemmän, kuin tarpeeksi. Pääsiäisreissuni jälkeen sitten alkaa uusi ravintosuunnitelma ja katsellaan sitten, että rupeaako kroppa vähän pienentymään.
Hyvää pääsiäistä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti