Alusta - taas ...

Nyt on taas melkoinen urheilutauko takana, kun kuten asiaan kuuluu, sain tietysti Lontoonreissulla flunssan, joka jatkui pari viikkoa aika pahana. Kun en kerta voinut urheilla ja minulla oli koulusta ja töistä sopivasti pitkä viikonloppu vapaana, lähdin vielä reissuhimoissani käymään Suomessakin. Suomireissuilla annan itselleni luvan syödä ihan mitä mieli tekee, sillä Suomessa nyt vain sattuu olemaan niin hyvää ruokaa, että parin päivän syömisputken ei luulisi haittaavan mitään. Rakastan ruisleipää ja muutenkin suomalaisia leipiä. Mikään ei voita Ruispaloja, joten viime viikonlopun ruokavalio oli hyvin ruisleipäpainoitteista.

No, vaikka mieli sanoi, että se olisi ollut hyvä idea, kroppa rupesi vastustelemaan kahden päivän jälkeen. Viime maanantaina kärsin ihan järjettömästä migreenistä ja lensin tiistaina kotiin aivan raatona. Nukuin koko tiistain, keskiviikon ja vielä torstainakin nukuin reilusti yli puolet vuorokaudesta. Torstaina uskaltauduin kyllä salille parin viikon tauon jälkeen, mutta kroppani ei ollut edelleenkään ihan samaa mieltä treenaamisesta. Treeni sujui kyllä mainiosti, mutta yöllä minulle iski taas migreeni. Tällä kertaa niin vahva, että jouduin perjantaina muutamaksi tunniksi tiputukseen, kun muu, kuin suoraan suoneen laitettava kipulääke ei enää auttanut.

Perjantaisen sairaalareissun jälkeen iski todellisuus taas päin naamaa ja tajusin, että minun täytyy saada taas elämääni kunnon rytmi. Viimeisen reilun kuukauden aikana olen käynyt kolmella reissulla, joten rytmini on häiriintynyt aikalailla. Siksi ei taida olla erityisen kummallista, että migreenini ovat palanneet. Nyt täytyy ehdottomasti ryhdistäytyä kunnolla ja palata normaaleihin, todella tarkkoihin rytmeihini.

Ihmiset usein kysyvät minulta, että miksi urheilen ja miksi olen niin tarkka elämäntavoistani. Suurin syy on se, ettei kroppani toimi muulla tavalla, kuin tarkoilla rajoituksilla. Migreeni on kohdallani niin vaikea, että koko elämän kontrollointi sen poissapitämiseksi riittää motivoimaan aikamoisen hyvin. Viime vuoden migreenit voin laskea kahden käden sormin, sitä ennen pelkästään kuukaudessa niitä oli enemmän, kuin nyt täyden elämäntaparemontin jälkeen kokonaisen vuoden aikana. Aika hyvä esimerkki siitä, että migreeni todellakin on mahdollista saada kuriin/helpottumaan muillakin tavoin, kuin estolääkityksin (jota itsekin olen popsinut
reilun vuoden).

Tänään sain itseni onneksi jo aamulenkille ennen töitä ja tuntia ennen, kuin herätyskelloni olisi edes soinut. Kroppa taitaa siis jo pyytää päästä liikkeelle, kun sateisenakin sunnuntaiaamuna ennen 10h työpäivää oli todella helppo saada itsensä lenkkipolulle. Oli kyllä aivan ihanaa, kesäaamut, vaikka ne olisivatkin sateisia, ovat kyllä jotenkin niin rauhoittavia. Rakastan kesää ja sitä, että voi jo aikaisin aamulla lähteä t-paidassa pihalle, eikä tule viileä, vaikka olisi hikoillutkin.

Kuten tämän kevään aikana on tullut noin tuhat kertaa sanottua, nyt on hyvä taas aloittaa. Ehkä tällä kertaa ei tule esteitä ja saan oikeasti kropan siihen kuntoon, kuin sen kuuluu olla. :)

Viime viikon sunnuntaina mökillä Suomessa :) aika täydellinen päivä!

Maastopyörä vauhdissa

Kävin reissussa Saksassa ja pakkasin maastopyöräni autoon mukaan. Sääennusteet lupailivat varsin kesäisiä lämpötiloja, joten päivieni suunnitelmat olivat aika nopeasti selvät. Olen vähän arka lähtemään yksin metsään ajamaan, mutta nyt vihdoin uskaltauduin ja olin niin ylpeä itsestäni, kun vihdoin sain itseni yksin maastoon! Tähän mennessä olen mennyt yksin vain pieniä maastopätkiä, mutta selvisin varsin mutaisessa ja haastavassa metsässä tällä kertaa oikein hyvin! Kaaduin kyllä pariin otteeseen, kun eksyin vähän liian tiheään ja mutaiseen metsään. Parit aikamoiset mustelmat sain siis muistoksi metsäreissulta, ei onneksi kuitenkaan mitään, mikä 

olisi estänyt seuraavanakin päivänä satulaan nousemisen.

Sain sunnuntaina jopa siskoni maastopyörän satulaan ja tehtiin hyvä lenkki osittain metsässä ja osittain ihanasfalttiteilläkin, mutta sentään varsin mäkisissä maisemissa. Ihan mielettömät ilmat tekivät reissusta kyllä 

ihan todella onnistuneen, ei todellakaan voi valittaa.

Takaisin kotona Itävallassa pääsin taas normaalin treenin makuun ja koko viikko oli melkoisen treenintäyteinen. Jalat saivat varsinkin eilen kyytiä, kun kävin aamulla tekemässä kunnon alakroppatreenin ja sen jälkeen lähdin vielä helteiseen ilmaan tekemään 30 kilsan pyörälenkin, ihan tasaiseen maastoon tällä kertaa. Melkoinen vastatuuli antoi vähän lisävastusta takaisinpäin ajaessa ja sain polkea kyllä melkoisella voimalla, että sain pyöräni eteenpäin.

 Eilen illalla mietiskelin, että milloinhan sitä on viimeksi tullut pidettyä vapaapäivä ja jos sitä joutuu miettimään, on siitä vierähtänyt liian pitkä aika. Tänään kävin vain rennolla kävelyllä vähän venyttelemässä jalkojani,joista
eilisen ahkeroinnin huomasi kyllä selvästi.

Kuten ennen reissuani kirjoitin, oli tarkoitus loman jälkeen ruveta vähentelemään kalorimääriä. Koko viikko on sujunut oikein hyvin, parit illalliset kavereiden tarjoamana vähän häiritsivät suunnitelmiani, mutta en antanut sen häiritä itseäni. Kaverini nauttivat ehkä vähän liikaa siitä, kun näkevät minun syövän "normaalia" ruokaa, joten annan heidän välillä olla iloisia :D Miinuksella pysyin muiden kokkaamisesta huolimatta, joten tästä on hyvä jatkaa.

Hyvää pääsiäistä

Blogin kirjoittaminen loppuikin aika lyhyeen, kun haastoin itseni lopettamaan netinkäytön kotona kokonaan. En ole puoleentoista kuukauteen käyttänyt nettiä kotona muuhun, kuin pankkiasioihin ja olen huomannut elämässäni aika isojakin muutoksia. Nukun ehdottomasti paremmin, kun en lopeta päivääni surffaillen. Menen myös huomattavasti aikaisemmin nukkumaan, joten olen herännyt aamuisin aikaisemmin ja olen aloittanut
uuden tavan; aamulenkkeilyn.

aamulenkkimaisemia :)

Palasin maaliskuun alussa takaisin kouluun, joten aikaa on uponnut yliopistolle enemmän, kuin pariin viime vuoteen varmaankin yhteensä.. Päätin saada maisterinpaperit jossakin vaiheessa hankittua, joten loppuspurtti oli nyt välttämätön.

Olen nyt joutunut pitämään enemmän välipäiviä ja rauhallisempia päiviä, jotta olen jaksanut töissä, koulussa ja treenissä. Kuten aika loogisesti voikin päätellä, olen ruvennut saamaan treenistä paljon enemmän irti, kun kroppa on saanut myös  levätä ja palautua. Viimeisen kuukauden ajan olen voinut oikeastaan koko ajan nostaa painomääriä ja huomaan jaksavani aina vain enemmän. Siinä sen taas huomaa, että ei se määrä, vaan laatu. Jatkan edelleen samaa treeniohjelmaa, hiukan välillä muutellen sitä mieleni mukaan. TRX-treeneissä ja crossfitissä on tullut myös käytyä, mutta kuten ennenkin, on punttiksella touhuaminen edelleen se ykkösjuttu. Cardion määrää olen nostanut ja olen vihdoin saanut polveni siihen kuntoon, että ne kestävät jo yli
kymmenenkilometrin lenkit.

Olen unelmoinut juoksemisesta teini-iästä saakka, mutta polvikivut ovat estäneet pidemmät lenkit vuosien ajaksi. Nyt vuoden kunnon treenaamisen jälkeen olen vihdoin siinä pisteessä, että voin sanoa polvivaivojen olevan historiaa, toivottavasti myös tulevaisuudessa. Usein saa kuulla, kuinka esim kyykyt ovat niin huonot polville, mutta juuri niiden ansiosta olen saanut jalkalihakseni siihen kuntoon, että ne tosiaan tukevat niveliä
oikealla tavalla. Tietysti oikealla tekniikalla on suuri merkitys, mutta siksi en olekaan opetellut kyykkyjä itsekseni, vaan tekniikkaani on hiottu treenerin kanssa.

Aamuisin teen kevyitä, rauhallisia lenkkejä, yleensä noin 7-8km tunnin aikana. Aamulenkit piristävät ja on ihanaa mennä kirpeässä kevätaamussa juoksemaan, kun saa olla lenkkipoluilla ihan yksikseen. Päivällä
olenkin tehnyt pidempiä 11-13km lenkkejä, joissa olen pitänyt tahdinkin jo vähän nopeampana.

Vaikka minut onkin nyt viimeaikoina nähnyt usein juoksemassa Tonavan rantoja pitkin, kyllä se veri vetää silti enemmän kohti punttisalia. Massankasvatusaika alkaa olla lopuillaan ja tarkoitus olisi ruveta nyt vähitellen saamaan kiloja karisemaan. En halua käyttää sanaa laihduttaminen, mutta jotenkin tällä hetkellä minulla on niin iso fiilis, että edes tarkoitus olisi saada 3-4 kiloa pois. Enemmästä en edes haaveile, eikä sillä painolla minulle ole edes oikeasti merkitystä. Tiedän painavani paljon, mutta peilihän sen syyn kertoo. Lihakseni
kasvavat kyllä melkoisella tahdilla ja siitä olenkin aika ylpeä. Rasvaa jos saisin samalla tahdilla palamaan, niin olisin tyytyväinen, mutta se onkin sitten kohdallani melkoisen hankalaa.

Syy siihen on niinkin yksinkertainen, kuin se, että tykkään liikaa ruuasta. Tai enemmänkin se, että vihaan migreeniä, joka minulle tulee heti, jos olen nälkäinen. Siksi olenkin nyt suunnittelemassa vähän uusittua ruokasuunnitelmaa, jonka avulla saisin pidettyä migreenit kurissa, mutta jonka avulla saisi myös hiukan sitä
rasvaa palamaan. Liikuntamäärien nostaminen ei ole oikein vaihtoehto, joten täytyisi tosiaan uusia ruokavaliota jollakin tavalla. Ensi viikolla tulen pitämään täysin vapaan viikon ruuallisesti. Lähden reissuun, jossa tulee kyllä varmasti liikuttua tarpeeksi, mutta olen suunnitellut nauttivani ruuasta reissussa enemmän, kuin tarpeeksi. Pääsiäisreissuni jälkeen sitten alkaa uusi ravintosuunnitelma ja katsellaan sitten, että rupeaako kroppa vähän pienentymään.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Viikon treenit

Noniin, palataanpas taas blogin pariin. Kävin tässä läpi aika yllättävän ja nopean muuttoprojektin ja olen ollut viime viikot vaihdellen ilman sähköjä, lämmitystä tai nettiä. Nyt alkaa projekti olla vihdoin voiton puolella, kämppä sisustettu tärkeimmillä asioilla ja netti tilattu. Itävallassa jotkut asiat vaativat niin paljon enemmän hommia ja odottelua, kuin Suomessa.. Välillä melkoisen turhauttavaa, varsinkin nyt kun muutollani ei ollut oikein minkäänlaista varoitusaikaa, niin en voinut hoitaa mitään etukäteen.

Muuttohommien ohessa treeni on ruvennut sujumaan todella hyvin. Pysyin päätöksessäni, että aloitan kunnon treenin vasta helmikuun alussa ja olen todella tyytyväinen, että maltoin odottaa vielä sen pari viikkoa. Nyt normaalia treeniä on takana pari viikkoa ja voin kyllä sanoa, että kroppa kiittää. Treeni kulkee älyttömän hyvin, niin hyvin, että olen taas joutunut hiukan jarruttelemaan itseäni. Olen kuitenkin pitänyt nyt todella tarkasti kiinni niistä kahdesta kevyemmästä päivästä viikossa, joista toisena en tee yhtään mitään.

Tämän viikon treeneihin olen todella tyytyväinen, vaikka onkin tullut tehtyä vähän enemmän, kuin olisin suunnitellut. Urheilu vaan sattuu olemaan se tapa, jolla saan asioita käsiteltyä ja tällä viikolla pääni on saanut käsitellä asioita vähän liikaa. Kuitenkin viikkoon on mahtunut myös yksi täysi vapaapäivä, joten homma on kuitenkin pysynyt hallussa.

Maanantaina kävin ensin TRX-treenissä, joka nyt vihdoin sujuu, kuten ennen. TRX:n jälkeen menin vielä salille treenaamaan koko kropan kunnolla läpi. Minulle harvoin tulee lihakset aroiksi, mutta tiistaina huomasin selvästi, että varsinkin jalat ja pakarat olivat todella joutuneet hommiin. Yhteensä kahden ja puolen tunnin treenaamisen jälkeen olin melkoisen puhki, mutta kroppa teki todella hyvin mukana.

©Nelli Paakkanen // MyBootcamp

Keskiviikkona jalat pääsivät taas hommiin ja tein kyllä ehdottomasti parhaimman treenin pitkään aikaan. Vähitellen pystyn taas nostamaan painoja ja fiilis on kyllä aivan mieletön, kun jo näin lyhyessä ajassa kroppa on palautunut ja ruvennut kehittymään melkoista vauhtia. Koska pääni tarvitsi vielä jotakin aivotonta tekemistä, poljin jalkatreenin jälkeen vielä 20km.

Eiliselle olin oikeastaan suunnitellut vapaapäivän, mutta illalla lähdin silti vielä tekemään kevyen cardiotreenin. Nyt sykkeet pysyvät jo todella paljon matalammalla, joten kuntoni on palautunut normaalille tasolle. Hitaasti, mutta varmasti sitten taas parantamaan kuntoa, mutta nyt täytyy olla tyytyväinen siihen, että treenin aloittamisen jälkeen kesti vain vajaa kuukausi saada itseni sille tasolle, jolla olin ennen ylikuntosekoiluja.

Tänään kävin ennen töitä treenaamassa yläkropan ja taas tuli huomattua, etten oikeasti ole aamu-urheilija. Voin kyllä juosta tai pyöräillä helpostikin aamulla, mutta punttikselle minulla ei ole aamuisin asiaa. Ihan ok treeni kyllä, mutta voimatasoni ovat aina illalla paremmat. Mistä lie johtuu, mutta aamuisin en todellakaan jaksa samalla tavalla, kuin iltapäivällä tai illalla. Usein kuulen ihmettelyä, kun kerron iltaisin yhdeksän jälkeen lähteväni salille, kun muut ihmiset rupeavat suunnittelemaan nukkumaanmenoa. Olisihan se kätevää käydä aina aamuisin salilla, niin saisi päivän hyvin käyntiin, mutta minkäs sille voi, jos iltaisin kroppa on paljon voimakkaampi ja saan treenistä paljon enemmän irti.

Ensi viikolla minulla on onneksi netti taas käytössä, joten pääsen taas ahkerammin kirjoittelemaan.

Paluu TRX-treeneihin

Maanantaina pääsin vihdoin takaisin TRX:n pariin! Melkoinen tauko tullut siitäkin pidettyä, normaalisti TRX on kuulunut kaksi kertaa viikossa ohjelmaani. Vähän jännitin, että mitenhän treeni tulee sujumaan, mutta kyllähän se sujui oikein hyvin. Jouduin kyllä keskittymään aika paljon, jotta tein kaikki liikkeet oikein ja muutamat vanhat tutut liikkeet tuntuivat jotenkin todella rankoilta. Kivaa oli kuitenkin ja muistui taas mieleen, miksi tuotakin hommaa jaksaa niin usein harrastella.

Nyt talvella treenaamme sisällä, mutta kevään tullen siirrymme taas takaisin ulkotreeneihin. Pakko myöntää, että odotan ulkotreenejä jo todella, sillä salilla tulee ihan tarpeeksi treenailtua sisällä ja tällä hetkellä ulkotreenejä tulee tehtyä aivan liian harvoin. Nyt kuitenkin vielä jokunen viikko täytyisi jaksaa ihan vaan noita hallitreenejä.. Kivojahan nekin ovat, mutta juuri siksi tykästyin TRX-treeneihin, kun silloin tuli mentyä ulos, oli ilma millainen hyvänsä. Muutamat treenit on tosiaan tullut tehtyä kaatosateessa ja järjettömissä helteissä, kun tuskin muuten ulkotreenit olisivat kiinnostaneet.

Jos joku ei ole vielä kokeillut TRX-treeniä, niin voin todella lämpimästi suositella. Itse sain vahvistettua polviani sen avulla niin paljon, että nyt polvet kestävät kunnon punttistreeninkin ilman kipeytymisiä. Liikkeitä voi siis itse tehdä rankemmiksi ja jaksamisen mukaan tehdä juuri sillä tasolla, millä tahtoo.

Meidän treeneissä on ihan rapakuntoisista laihduttajista meihin vähän treenatumpiin tapauksiin. Siinä pystyy onneksi itse tekemään liikkeitä vaativimmiksi, joten noinkin sekoitettu porukka voi vallan mainiosti treenata yhdessä. Maanantaina meillä oli ihan älyttömän hauska porukka kasassa ja treenin ohessa tuli kyllä naurettua melkoisen paljon. On meidän trainerilla kyllä kestettävää.. Mutta pitäähän treenin olla rankkuuden lisäksi hauskaakin ;)

Olen kuitenkin enemmän kotonani painojen ääressä, vaikka TRX onkin kivaa ja varmasti hyödyllistä. Vähän taas piti vetää yli ja menin vielä TRX-treenin jälkeen tekemään kunnon jalkapäivän salille. Olin aika loppu ja eilen sitten kärsin kotona vatsakipujen kanssa. Kroppani näyttää minulle nyt kyllä oikeastaan heti, jos on tullut yliarvioitua oma kunto.. Nukuin sitten eilen koko päivän ja yritin syödä hiukan normaalia enemmän, jotta kroppa palautuisi hiukan nopeammin. Tänään aamulla oli sitten jo hyvä ja levännyt olo.

Olin suunnitellut meneväni tänään salille, mutta teinkin koiran kanssa yli kahden tunnin lenkin, josta juostiin osa ja käveltiin reippaasti muuten. Kilometrejä saatiin kasaan 14, joten tuli aika hyvä lenkki tehtyä ja koirakin väsähti. Illalla päätin vielä kuitenkin lähteä salille venyttelemään, sillä siitä on aika pitkä aika, kun olen viimeksi juossut ja saan venyttelyllä ehkäistyä suurimmat lihaskivut. Poljin ennen venyttelyä vielä 10 kilsaa ja venyttelin melkein puoli tuntia, pitkiä, aika kevyitä venytyksiä.

Alla vielä muutama kuva meidän ihan mielettömän kivasta lenkistä. Aurinkokin rupesi paistamaan ja päästiin nauttimaan taas aika keväisistä fiiliksistä, kun Chupsi pääsi jopa uimaan.

Talvinen crossfit

Pystyin torstaina hillitsemään itseni ja pidin kuin pidinkin vapaapäivän. Venyttelin kunnolla ja se sai riittää ja se oli varmasti oikein hyvä ajatus. Eilisenkin pidin vielä kevyenä ja kävin kaverin kanssa pelaamassa squashia, joka oli kyllä enemmän juoruilutuokio, kuin vakavasti otettavaa urheilua.. Meidän salin kanssa samassa rakennuksessa on squash- ja sulkapallokentät, jotka kuuluvat työpaikalleni, joten saan vuokrattua muuten aika hintavan squashboxin onneksi vähän huokeampaan hintaan.

Olen aikamoisen huono squashpelaaja, eikä kaverini ole kyllä yhtään sen parempi. Yritämme kyllä kovasti, mutta kovin pitkiä aikoja ei se pallo kyllä pysy liikkeessä. Hauskaa se on noinkin ja voimme tässä opetteluvaiheessa sitten ihan hyvin myös juoruilla ;) Squash on minulle vielä ihan uusi laji, olemme käyneet pelaamassa vasta viitisen kertaa, eikä tekniikkaa opi ihan hetkessä. On kyllä ihan hyvä, että tulee harrastettua myöskin jotakin lajia, johon suhtaudun aika rennosti, enkä ota paineita, vaikka en sitä osaakaan. Muuten olen melkoisen kunnianhimoinen ihminen ja panostan kaikkeen, mihin ryhdyn ehkä vähän liikaakin..

Tänään aamulla räntäinen, sumuinen näkymä ikkunasta ei paljoa innostanut, mutta silti heitin treenikamppeet niskaan ja lähdin kohti crossfit-treenejä. Treenaamme ulkona, mutta eipä meitä nollassa ollut lämpötila ja räntäsade paljoa häirinneet. Aikamoisen pitkä aika oli venähtänyt viime kerrasta, kun viimeksi pystyin tekemään kunnolla mukana ja sen kyllä huomasi. Treeni tehtiin tänään kymmenen ihmisen kesken ja kuten aina, oli porukka taas todella kiva. En ole koskaan harrastanut "oikeaa" crossfittiä, enkä oikein tiedä, että onko tuo meidän treenimme crossfittiä, mutta jotakin siihen suuntaan se on. Minun trainerini Tom kutsuu noita treenejä "Bloody Saturday"-nimellä, joten olkoon se mitä hyvänsä, niin rankka treeni se aina on.

Meillä taisi olla tänään 10 eri harjoitusta ja jokaista harjoitusta tehtiin parin kanssa kuuden minuutin ajan. Yhtä harjoitusta tehtiin aina niin kauan, kuin jaksoi ja sitten sai pari tehdä myöskin niin kauan, kuin jaksoi. Joissakin harjoituksissa kuusi minuuttia ovat nopeasti ohi, kun taas toisissa minuutit eivät meinää loppua ikinä.

Tänään en ottanut, kuin vain ihan muutaman kuvan, sillä halusin keskittyä treeniin ihan täysiä. Alla kuitenki pari kuvaa aamun treeniltä!

 

 

 Poikkeuksellisesti pyysin vielä jos saisin muutaman kuvan itsestänikin. Valokuvaajana minusta otetaan todella harvoin kuvia, kun olen tietysti aina itse kameran takana. Välillä käy hyvä tuuri ja laitan jollekin asetukset kuntoon ja neuvon tarkkaan, mistä suunnasta ja minkälaisen kuvan haluan, niin saan edes joskus onnistuneita kuvia itsestänikin.

Hyppykuvat ovat todella harvinaisia, sillä olen ollut aina ihan älyttömän huono hyppäämään. Kyse ei ole siitä, ettenkö mukamas osaisi, vaan siitä, etten yksinkertaisesti saa itseäni hyppäämään! Tarvitsen ihan käsittämättömästi keskittymistä, että saan hypättyä ja tänään yllätin kyllä itseni, kun minä menin ja sain itseni kokeilemaan! Eikä lopputulos ollut oikeasti ollenkaan huonompi, varsinkin kun ottaa huomioon, etten ollut koskaan, ikinä, milloinkaan hypännyt tasajalkahyppyä pariakymmentä senttiä korkeammalle. Vielä on matkaa siihen, että pystyn laittamaan vielä tuon kolmannenkin tason, mutta ehkä joskus ;)

Kelkantyöntö on yksi lemppareistani, mutta tänään pidin siinä painot matalina. Ennen joku aina istui kelkan päällä (yleensä Tom 85kg), mutta nyt yritän olla vielä varovainen.
Sama juttu oli farmers walkin kanssa. Yleensä se on minulle kevyt ja pystyn nostamaan ja kantamaan kyllä enemmänkin painoa, mutta tänään tein sen ihan viimeisenä ja siinäkin on melkoisen suuri riski loukata itsensä, jos tuleekin yliarvioitua itsensä. Kyllä sitä vielä kerkeää nostelemaan enemmänkin.

Päivän treenibiisi:

Tämän päivän treenibiisi on varmaankin Tomin lempibiisi, kun se soi aina hänen treeneissään.. No eipä se haittaa, tästä voikin saada ihan hyvin motivaatiota ;)

Vapaapäivien vaikeus

Jalkapäivä. Se maailman paras päivä. Tänään jopa oikein hyvin onnistunut sellainen! Kroppa toimii ja jokainen liike alkaa tuntumaan helpommalta. Olisin oikeasti kuvitellut, että palautumiseni olisi kestänyt kauemmin ja olisin saanut pidemmän aikaa taistella heikkojen olojen kanssa. Puolentoista viikon treenaamisen jälkeen alkavat voimatasotkin jo hiukan parantua, tai ainakin nuo tämänhetkiset painot nousevat nyt ilman sen suurempia heikotuksia. Tästä on tietysti vielä matkaa huippukuntooni, mutta ei se haittaa, kun nyt treeni alkaa maistumaan ja kroppa tosiaan taas tykkää tästä touhusta.

Jostain syystä kroppa tarjosi tänään ihan mielettömän pumpin ja ihmettelin joka peilin kohdalla alakroppaani. Se todellakin muokkautuu taas atleettisemmaksi ja siksi omaksi kropaksi, vaikka treeniä on nyt takana vain reilu viikko. Pumppihan ei tietysti pitkään pysy, mutta ihan omat lihakset ne siinä turposivat, niin tietysti se tuntuu (ja saakin tuntua) hyvältä. Nyt vain täytyy pitää huoli, etten innostu tästä nopeasti palautumisesta liikaa. Tänään tajusin, että olin huomiseksi, perjantaiksi ja launtaiksi sopinut treenit, joten seuraava vapaa olisikin ollut vasta sunnuntaina. Huominen treeni saisi siis jäädä välistä.

Minulle vapaapäivien pitäminen on ihan mielettömän vaikeaa. Se on ehdottomasti vaikein asia koko urheiluelämäntavassani. Treenaan aina mielelläni, ravintopuoli hoituu myös suhteellisen helposti, mutta ne vapaat eivät sovi viikko-ohjelmaani oikein millään.. Varsinkin nykyään, kun minulla ei ole enää omia hevosia, en oikeasti tiedä, mitä tekisin vapaa-ajallani. Tietysti aina voisi tehdä yliopistojuttuja, lähteä kuvaamaan tai tehdä muuta hyödyllistä, mutta pakko myöntää, ettei niihin yleensä riitä energiaa, vaikka salille tai lenkkipolulle sitä riittäisikin..

Hevosharrastukseni vaati minulta aivan hirveästi aikaa. Minulla oli yhdessä vaiheessa kiltin hevoseni lisäksi niin vaikea hevonen, että se vaati minulta sen, että kävin yleensä kaksi kertaa päivässä tallilla. Silloin minulla ei ollut mitään muuta elämää, kuin hevoseni. Sosiaalinen elämäkin tuli elettyä, vähäisiä poikkeuksia lukuunottamatta, tallilla.

Dessie oli elämäni.

Viime vuosina minulla oli aina (vähintään) kaksi hevosta liikutettavana, joten onkin aika selvää, että sinnehän se aikani upposi. Pidin lisäksi myös muille ratsastustunteja, joten olihan se jo enemmän työ, kuin harrastus. Meni kerran jopa 10 kuukautta putkeen, että kävin _joka ikinen päivä_ tallilla. Yhden hevosen liikutukseen (ja valmisteluun ja liikutuksen jälkeiseen hoitamiseen) upposi aina vähintään puolitoista tuntia jos pyrin tekemään kaiken nopeasti, joten tallilla kului per päivä vähintään kolme tuntia (jos oli vain kaksi hevosta liikutettavana). Yleensä pidin vielä tauon hevosten välillä, joten normaali talliaikani oli yleensä nelisen tuntia päivässä. Ehkä siksi onkin jollakin tavalla ymmärrettävää, että en oikein osaa vain olla koko päivää, kun en ole sitä vuosiin tehnyt.

Acasinan kanssa pidin onneksi jo välillä heppavapaita (jotka olivat tietty aina salipäiviä..).

Asiaa vaikeuttaa se, että näen suurinta osaa ystävistäni aina liikunnan parissa. Ne kaverit, joita en salilla näe, lähtevätkin sitten kanssani koirien kanssa lenkille tai tallille, jossa minulle aina löydetään joku hevonen ratsastettavaksi. En käy kauheasti bilettämässä, kun en alkoholia käytä oikeastaan ikinä ja ainoana selvinpäin olevana saattaa olla aika inhottavaa, vaikka muilla kivaa olisikin. En myöskään tarkan ruokavalioni takia mene kovinkaan usein ulos syömään, joten sekin ajankulu on aika harvinaista. Itävaltalaiset harvemmin kutsuvat kavereita kotiinsa ihan vain oleskelemaan, kuten suomalaisten kavereiden kanssa tulee usein tehtyä, se on mielestäni vähän harmi. Uuteen omaan kotiini rupean kutsumaan ihmisiä suomalaiseen tapaan vain hengailemaan, pitää muuttaa itävaltalaisten ihmisten tapoja itselleni sopivimmiksi ;)

Noista syistä minun täytyy siis ihan päättämällä päättää, milloin pidän täysiä vapaapäiviä. En todellakaan ole epäsosiaalinen, vaikka siltä ehkä kuulostaakin. Olen vaan aika liikuntapainoitteisesti sosiaalinen ja suurin osa ystävistäni on myöskin todella urheilullisia, joten on aika luonnollinen tapa tavata ystäviä urheilun parissa.

Nyt varsinkin tuon ylikunnon kokemisen jälkeen täytyy ehdottomasti keksiä vapaille päiville jotakin kehittävää tekemistä. Joku epäurheilullinen harrastus olisi hyvä, mutta en ole oikein keksinyt, että mikähän se voisi olla.. Bloggaaminen on tietysti hyvä alku ;)